Psykologinen katastrofielokuva kuvaa kahden aikuisen sisaruksen (Kirsten Dunst, Charlotte Gainsbourg) ja heidän läheistensä suhteita, kun Maa on vaarassa törmätä toiseen planeettaan.
________________
Melancholia on yksi niitä elokuvia, joillaisia kriitikot haluavat nähdä. Minäkin aina silloin tällöin haluan katsoa tällaisen “taidepläjäyksen”. Melancholiaa ei todellakaan kannata mennä katsomaan minään kevyenä elokuvana, vaan siihen on asennoiduttava. Joskus pidän tällaisista, joskus en. Nyt en ole oikein varma pidinkö vai enkö. Elokuvan tunnelma on vahva. Elokuvassa on paljon kauniita kuvia ja Wagnerin Tristen ja Isolde jyrisee taustalla mahtipontisesti, elokuvalla on traaginen tarina kerrottavana, mutta… Jotenkin joskus tulee vain olo, että on tehty elokuva vain taiteellisuus mielessä ja tarinasta ei niin kovasti ole väliä. Varmaan joku löytää elokuvasta eri kerroksia ja jotain elämää suurempaa. Minulle kuitenkin jäi lähinnä mieleen irrallisia kohtauksia mahtipontisessa ympäristössä. En pidä siitä, kun jätetään asioita liikaa katsojan vastuulle, minulle se kertoo huonosta käsikirjoituksesta paremmin kuin laadusta. Ehkä se on vain tehokeino, jota minä en ymmärrä. Vaikka Melancholia on mahttipontista katseltavaa, jää se kuitenkin minulle liian kaukaiseksi.
***
On the night of her wedding, Justine is struggling to be happy even though it should be the happiest day of her life. It was an extravagant wedding paid for by her sister and brother-in-law who are trying to keep the bride and all the guests in-line. Meanwhile, Melancholia, a blue planet, is hurtling towards the Earth. Claire, Justine’s sister, is struggling to maintain composure with fear of the impending disaster.
____________________
Melancholia is one of those movies ,which critics want to see. I, too, every now and then I want to have a look at this ” artistic movie ” . Melancholia is really not worth it to go and see a light in any film , but it is a stance . Sometimes I like such , sometimes I do not . Now, I’m not really sure if I liked or did not I . Atmosphere of the film is strong. The film has a lot of beautiful pictures and Wagner, Tristen and Isolde rumbles behind a lot of stars , the movie has a tragic story to tell , but … Somehow, some will just feel that it is only the artistry of the film in mind , and the story is not so much matter . Surely someone will find different layers of the film , and something larger than life . For me , however, was mostly unrelated to mind scenes of high-sounding environment. I do not like it when you leave things too much the responsibility of the viewer , to me, it indicates a poor script better than the quality . Maybe it’s just a power tool , which I do not understand. While Melancholia is something to watch , however, it is too far away for me .
(translation by Google)
***
Ohjaaja: Lars von Trier
Pääosissa: Kirsten Dunst, Charlotte Gainsbourg, Kiefer Sutherland, Charlotte Rampling, John Hurt, Alexander Skarsgård, Stellan Skarsgård, Brady Corbet, Udo Kier
Pictures: www.finnkino.fi/ internet
Trailer: www.youtube.com
Synopsis: www.finnkino.fi / www.imdb.com
Vastaa