Vuosi 2020 on ollut poikkeuksellinen vuosi. Elokuvateatterit ovat olleet moninpaikoin suljettuna ympäri vuoden muutamaa poikkeusaikaa lukuunottamatta. Isot elokuvastudiot eivät ole tuoneet uusia elokuvia valkokankaille, vaan niiden ensi-iltoja on lykätty myöhemmäksi ajankohdaksi kerta toisensa jälkeen. Harmillista niin elokuvantekijöiden, kuin elokuvayleisönkin kannalta. Harmillista, mutta ymmärrettävää edelleen jatkuvan pandemian vuoksi. Nyt vuoden lopussa on alkanut hieman näkymään valoa tunneli päässä. Yksi rokote on saanut Euroopan Unionin alueella ja useat rokotteet seuraavat perässä. Ihmisiä on alettu rokottamaan tätä viheliäistä virusta vastaan. Aikaa vielä kuluu, ennenkuin elämme koronan jälkeisessä maailmassa, mutta toivoa on ja toivottavasti edes lähes normaaliin päästäisiin kesään mennessä.
Tästä johtuen elokuvabloginikin on ollut hieman tauolla ja uusia päivityksiä ei juuri ole tullut. Nyt on kuitenkin tullut aika jälleen aktivoitua ja aloitella uudelleen meille kaikille niin rakkaiden elokuvien katsominen ja niiden jakamien kaikkien teidän lukijoiden kanssa. Kiitos tekniikan, tiedän että klikkauksia sivuille on tapahtunut tauosta huolimatta.
Jätetään yhdessä kamala kokronavuosi 2020 taaksemme ja ottakaamme uusi vuosi 2021 vastaan pieni toivonpilkahdus mielissämme. Tervetuloa taas jakamaan kanssani elokuvien ihmeellinen maailma ja jätetään vuosi 2020 taakse.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021.
Year 2020 has been uncommon year. Cinemas around the world has been kept closed. Only few months we have had a change to enjoy movies elsewhere than our living rooms. Big studios haven’t release new movies, but pushed their release dates later after later. Too bad, but very understandable during ongoing pandemic. Now late 2020 we finally have some light for the future. Vaccines to this corona virus nightmare has finally rolling out. It still take some time, before we get even close to normal and I really hope, that we have even almost normal days ahead of us at the beginning next summer.
This horrible year has been a reason tat there has not been new releases in this blog. Thanks for the technology, I know you are there, my readers.
Let’s leave this horrible year together behind us and look forward for the year 2021. You are more than welcome to share with me the wonderful world movies again.
Okei, eihän tämä ole se alkuperäinen. Tämä tulee varmaan mieleen monilla ja kuittaa elokuvan turhana rahastuksena. Rahastuksesta voi tämän kohdalla olla montaa mieltä, sillä tämä julkaistiin ilman teatterilevitystä suoraan Disney+ suoratoistopalvelussa ja tuskin tämä elokva saa välttämättä tekemään tilauspäätöstä kanavasta. Kaunotar ja kulkuri on kuitenkin mukan nostalginen uudelleenlämmitys vanhasta Disney klassikosta. Alkuperäinen elokuva tehtiin vuonna 1955 ja sen aikakauden arvot näkyvät melko voimakkaana tässäkin versiossa. Tosin tässä versiossa Kaunottaren omistajapariskuntana on valkoinen mies ja afrikan amerikkalainen nainen. Astelma mikä tuskin olisi tullut kuuloonkaan alkuperäisen elokuvan tekoaikana. Jotain on siis edes yritetty nylyaikastamaan tässä versiossa. Miten elokuva sitten toimii. Mielestäni varsin mukavasti, eikä edes lähes kahden tunnin kesto tunnu elokuvalle liian pitkältä. Jos elokuvasta jotain täytyy vielä sanoa, niin sanoisin ehdottomasti sen, että se jokseenkin toimii alkuperäisen piirretyn korvikkeena, muttei kuitenkaan missään nimessä korvaa sitä kokonaan.
Visuaalisesti elokuva on näyttävä. Koirat ovat aidon fotorealistisia ja sulautuvat elokuvaan luonnollisesti. Jos tätä vertaa esimerkiksi Leijonakuninkaan uuteen versioon on erona tässä se, että puhuvilla koirilla tuntuu olevan elävämmät kasvojenpiirteet, kuin Leijonakuninkaassa. Leijonakuninkaan fotorealistisuus oli hämmästyttävää, mutta samalla hieman kylmää, koska eläimille ei oltu annettu rooleihin sopivia ilmeitä. Ilmeisesti Disneyllä on otettu opiksi ja ymmärretty, että vaikka pyritään kuinka upeaan lopputulokseen, puhuville eläimille pitää antaa ilmeikkäämmät kasvot. Kaikki kuitenkin ymmärtää, että kyse on Disney elokuvasta, ei luontodokumentista.
Aivan alkuperäisen elokuvan tasolle uusi versio ei jaksa kohota, mutta ihan viihdyttävä kaksituntinen elokuva on.
***
__________________________
The romantic tale of a sheltered uptown Cocker Spaniel dog and a streetwise downtown Mutt. Live version of Disney classic.
___________________________
Upcoming review.
___________________________
Ensi-ilta/ Release Date: December 2020/ Disney+, Finland
Linda Hamilton (Sarah Connor) ja Arnold Schwarzenegger (T-800) palaavat legendaarisiin rooleihinsa elokuvassa Terminator: Dark Fate. Elokuvan on ohjannut Tim Miller (Deadpool) ja sen ovat tuottaneet visionäärinen elokuvantekijä James Cameron sekä David Ellison. Tapahtumat sijoittuvat Terminator 2: Tuomion päivä -elokuvan jälkeiseen aikaan ja rooleissa nähdään myös Mackenzie Davis, Natalia Reyes, Gabriel Luna ja Diego Boneta.
______________
Arvostelu tulossa.
______________
More than two decades have passed since Sarah Connor prevented Judgment Day, changed the future, and re-wrote the fate of the human race. Dani Ramos (Natalia Reyes) is living a simple life in Mexico City with her brother (Diego Boneta) and father when a highly advanced and deadly new Terminator – a Rev-9 (Gabriel Luna) – travels back through time to hunt and kill her. Dani’s survival depends on her joining forces with two warriors: Grace (Mackenzie Davis), an enhanced super-soldier from the future, and a battle-hardened Sarah Connor (Linda Hamilton). As the Rev-9 ruthlessly destroys everything and everyone in its path on the hunt for Dani, the three are led to a T-800 (Arnold Schwarzenegger) from Sarah’s past that may be their last best hope.
Uusi fantasiaseikkailu Maleficent 2: Pahan valtiatar jatkaa tarinaa elokuvan Maleficent – Pahatar tapahtumien jälkeen, jolloin meille selvisi, miten yhden Disneyn pahamaineisimman konnan sydän kovettui ja hän tuli langettaneeksi kirouksen pikkuisen prinsessa Auroran ylle. Uusi tarina kuvailee sarvekkaan haltijattaren ja tulevan kuningattaren monimutkaisia välejä vuosia myöhemmin heidän solmiessaan uusia liittolaisuuksia ja kohdatessaan uusia vastustajia yrittäessään suojella taikamaailman olentoja. Elokuvan on ohjannut Joachim Rønning, ja Linda Woolvertonin tarinaan perustuvasta käsikirjoituksesta vastaavat Linda Woolverton ja Micah Fitzerman-Blue & Noah Harpster, elokuvan tuottajina toimivat Joe Roth, Angelina Jolie ja Duncan Henderson sekä vastaavina tuottajina Matt Smith, Jeff Kirschenbaum ja Michael Vieira.
_____________
Arvostelu tulossa.
_____________
Maleficent and her goddaughter Aurora begin to question the complex family ties that bind them as they are pulled in different directions by impending nuptials, unexpected allies, and dark new forces at play.
Thanoksen aikaansaama hävitys, joka tuhosi puolet universumista ja rikkoi Avengersien rivit, ajaa jäljelle jääneet Avengersit viimeiseen taisteluun Marvel Studiosin 22 elokuvan sarjan eeppisessä päätösosassa Avengers: Endgame.
____________________
Arvostelu tulossa.
____________________
The grave course of events set in motion by Thanos that wiped out half the universe and fractured the Avengers ranks compels the remaining Avengers to take one final stand in Marvel Studios’ grand conclusion to twenty-two films, Avengers: Endgame.
Stephen Kingin klassikkoromaaniin perustuvassa elokuvassa Uinu, uinu lemmikkini lääkäri Louis Creed (Jason Clarke), muuttaa vaimonsa (Amy Seimetz) ja kahden pienen lapsensa kanssa kaupungista maaseudulle Maineen. Syvältä metsästä perheen uuden kodin lähistöltä Creed löytää salaperäisen, kätketyn hautausmaan. Kun perhettä kohtaa tragedia, epätoivoinen Louis turvautuu naapurinsa Jud Crandallin (John Lithgow) apuun. Alkaa tapahtumien ketju, joka herättää pahan unestaan – kauhistuttavin seurauksin.
__________________
Vanha sanonta, miksi yrittää korjata ehjää pätee tässäkin erinomaisesti. Siinä, missä Stephen Kingin itsensä käsikirjoittama alkuperäinen elokuva oli pelottava pätkä, josta näki pitkään painajaisia. Tämä uusintaversio herättää lähinnä hymyä, vaikka elokuvassa onkin kyse kauhuelokuvasta. Alkuperäistä tarinaa on hieman muokattu tähän elokuvaan, eikä kovin onnistuneesti. Varsinkin elokuvan loppukohtaus on melkoisen typerä. Kyllähän elokuva monin paikoin säikäyttelee mukavasti, mutta alkuperäisen elokuvan tunnelma on kaukana tässä uusintaversiossa. Jos ei ole lukenut kirjaa, tai nähnyt alkuperäistä elokuvaa, voinee tätä teosta pitää keskinkertaisena, mutta niille, jotka ovat lukeneet kirjan, tai nähneet vanhan elokuvan on tämä elokuvaversio melkoinen pettymys. Toki tämä kuuluu Stephen Kingin tuotannon ystävälle pakollisiin nähtäviin, mutta kauhuelokuvaksi tämä on kyllä melko laimea. Elokuvan 16-vuoden ikärajaa voi pitää yllätyksenä elokuvan sisällön takia ja voi olla, että maahantuoja on halunnut laittaa elokuvalle korkean ikärajan saadakseen houkuteltua kauhuelokuvien ystäviä katsomoihin.
Moni asia elokuvassa on sinällään oikein. Näyttelijäsuoritukset ovat kelvollisia. Varsinkin John Lithgown esittämä Jud vaikuttaa oikeasti mukavalta naapurin vanhalta herralta. En tiedä, miksi elokuvan tarinaa on pitänyt mennä muuttamaan. Ehkä sillä on haluttu lisätä yllätyksellisyyttä aiemman version nähneille, mutta ainakin elokuvan loppu on oikeastaan häväistys alkuperäiselle tarinalle. Elokuvan alkupuolella rakennetaan tunnelmaa ihan kohtalaisesti, mutta elokuvan toinen, synkempi puolisko epäonnistuu ikävällä tavalla. Pelkät äkkisäikäytykset eivät oikein riitä kauhutunnelman nostamiseen ja ”paholaismainen” kissa Church lähinnä mouruamisineen herättä hilpeyttä.
Jos et ole kirjaa lukenut, tai nähnyt alkuperäistä elokuvaa, voi tämä olla ihan katsottava. Kirjan lukeneille, tai vanhemman elokuvan nähneille elokuva on lähinnä turha päivitys, joka tuo enemmän mieleen myötähäpeää, kuin kauhunväristyksiä.
**
__________________
Louis Creed, his wife Rachel, and their two children, Gage and Ellie, move to a rural home where they are welcomed and enlightened about the eerie ’Pet Sematary’ located nearby. After the tragedy of their cat being killed by a truck, Louis resorts to burying it in the mysterious pet cemetery, which is definitely not as it seems, as it proves to the Creeds that sometimes, dead is better.
__________________
Old saying ”why try to fix unbroken” works well with this movie. The old version of this movie, written by Stephen King himself was chilling horror movie which gave you lots of nightmares. This new version is very pale shade of it. Script is party rewritten, but why I really don’t know. It is suppose to be horror movie, but to me it is bad thriller, which makes you laugh more than scare. Especially the end of the movie is stupid.
There are some nice scenes to scare you, but the mood of film is not very horror. If you haven’t seen the original film, this might be ok movie, but if you have seen the original, this makes you more laugh than be scared. If you like Stephen King books, this is one of those must see, but to be an actual horror movie it is quite lame.
Mainly the movie seems to be ok. In the beginning part of the movie it built it’s mood quite well, but the second half, which suppose to be dark and horror, makes you more laugh, than to be scary. Acting is good, especially John Lithgow’s Jud as nice old neighbor guy is as good as it can be. Devil cat ”Church” is more laughable than scary and the movie horror mood seems to fail more than bring chills to your spine.
If you haven’t read the book or haven’t seen the first movie, this might, just might be ok to watch. For us who have seen the first movie or read the book this brings more second-hand embarrassment, than chills.
Kaukaisessa tulevaisuudessa kyberneetikko Ido (Christoph Waltz) löytää Iron Cityn kaatopaikalta Alitan (Rosa Salazar), tajuttoman ja hylätyn kyborgin. Herätessään Idon klinikalta Alita ei muista kuka hän on eikä hän myöskään tiedä, millaisessa maailmassa elää. Kaikki on Alitalle uutta ja hän opettelee luovimaan uudessa elämässään vaarallisessa Rautakaupungissa. Ido yrittää suojella Alitaa tämän salaperäiseltä menneisyydeltä, kun taas uusi ystävä Hugo (Keean Johnson) sitä vastoin tarjoutuu auttamaan Alitaa muistojen palauttamisessa. Tunteet Alitan ja Hugon välillä kasvavat ja kehittyvät, mutta kuolettavat voimat uhkaavat Alitaa ja suhdetta. Alitalle valkenee, että hänellä on erityisiä taisteluvoimia, joita hän voi käyttää pelastaakseen ystävänsä ja perheensä, joita hän on oppinut rakastamaan.
Alitan selvittäessä totuutta alkuperästään, hän päätyy matkalle pimeään ja korruptoituneeseen maailmaan, jossa hän joutuu taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Samalla hänelle selviää, että hänellä on kyky muuttaa maailmaa, jossa elää.
_________________
Alitan visuaalisuus on komeaa katsottavaa. 3D on saatu toimivaksi, mikä ei suinkaan ole ihme, sillä koko elokuvan todellisuus on luotu digitaalisesti. Digitaalisuus on myös pieni ongelma. Kaikki näyttää jotenkin keinotekoiselta. Tämän pienen kauneusvirheen kuitenkin helposti sivuuttaa muun visuaalisuuden tieltä. Ailtan suurin ongelma onkin itse tarina, mikä ei oikein tarjoa mitään uutta. Tuntuu oikeastaan, kuin olisit jo aiemmin nähnyt saman tarinan. Harmillisinta on juuri tarinan keveys. Vaikka elokuva ulkoisesti on komeaa katsottavaa, tuntuu elokuvan sisältö jo ennakkoon kalutulta. Esimerkiksi seikkailun yhdeksi huippuhetkeksi nouseva vauhtipläjäys, kisailu armottoman moottoripallon parissa, tuntuu yhdentekevältä tarinan kannalta.
Vaikka Alita vaikuttaakin turhalta elokuvalta taitaa tälle kuitenkin olla jatkoa luvassa. Elokuvan loppu suorastaan töksähtää katsojan silmään keskeneräisenä, joka lupaa elokuvalle jatkoa. Elokuva ei lippuluukuilla kuitenkaan ollut huikea menestys, joten elokuvan jatko riippuu elokuvayhtiöstä ja siitä luottaako se Alitan brändiin. Tekijät ovat olleet sen verran varmoja jatkosta, että lopun keskeneräisyys suorastaan ärsyttää, varsinkin jos jatkoa ei koskaan tule. Kannattaisi aina varauta pahimpaan ja kertoa tarina kunnolla loppuun, jotta tällaisilta epävarmuustekijöiltä vältyttäisiin.
Visuaalisuutensa ansiosta Alita on kuitenkin ihan katsottava elokuva. Parhaimmillaan se kuitenkin on katsottuna isolta valkokankaalta 3D formaatissa. Kotiteatterissa kokemus keskeneräisine loppuineen voi olla turhauttava.
**1/2
_________________
Alita is a creation from an age of despair. Found by the mysterious Dr. Ido while trolling for cyborg parts, Alita becomes a lethal, dangerous being. She cannot remember who she is, or where she came from. But to Dr. Ido, the truth is all too clear. She is the one being who can break the cycle of death and destruction left behind from Tiphares. But to accomplish her true purpose, she must fight and kill. And that is where Alita’s true significance comes to bear. She is an angel from heaven. She is an angel of death.
Iron Sky The Coming Race on kuunatsitrilogian toinen osa. Ensimmäinen, Iron Sky (2012), esitteli kuun pimeällä puolella lymynneet natsit sekä tahattoman tarkkaan nykypäivää ennustaneen maailmanpoliittisesti räjähdysalttiin tilanteen. Iron Sky The Coming Race sijoittuu ydinsodan jälkeiseen maailmaan, vuoteen 2043, jossa kuuhun majoittuneet ihmiskunnan rippeet etsivät selviytymistaistelussaan apua ontosta maapallon keskipisteestä. Pikimustalla huumorilla ryyditetty toimintaseikkailu aukaisee historiaa ennakkoluulottomasti ja esittelee vaihtoehtoisen luomistarinan.
________________
Monet tahot ovat jo ehtineet lytätä Iron Sky- The Coming Race elokuvan. Uskoakseni tämä on sitä peri Suomalaista kateutta. Jos jollakin on visio ja hulluutta toteuttaa se Suomen kaltaisessa maassa, ovat mielensäpahoittajat aivan varmasti liikkeellä. Niin nytkin. Monet elokuvakriitikot rakkaassa kotimaassamme ovat jo ehtineet lytätä elokuvan Siinä, missä pitäisi kannustaa Suomalaista hulluutta ja taitoa tehdä näin massiivinen Hollywood-tason elokuva Suomessa, suomalainen arvostelija lyttää koko tuotannon ennenkuin se edes on kunnolla levityksessä. Pelkästään se, että tällainen elokuva on saatu aikaiseksi ja maailmalta kerättyä 20 miljoonaa euroa sen tekemiseen on suurenmoinen saavutus, josta Suomalaisten tulisi olla ylpeitä. Lisäksi tieto siitä, että komaskin samanlaisen budjetin omaava The Ark- Iron Sky Story on jo lopputuotannossa on sellainen suomalaisen hulluuden ylistys, että ei voi kuin nostaa hattua elokuvan ohjaajalle Timo Vuorensolalle. Onneksi itse olen kaukana tästä Suomalaisesta kateudesta ja saatoi nauttia elokuvasta täysillä.
Okei, eihän Iron Sky-The Coming Race ole mikään taide-elokuva, mutta ei se sellaiseksi yritäkkään. Elokuvan tarinankerronta harppailee eteenpäin melkoisella vauhdilla, joskus jopa niin kovaa, että olisi toivonut hieman enemmän tarinan syventämistä.Itse käsikirjoitus on melko suoraviivainen, mutta vauhdikas toteutus pehmentää pahimpia karikoita. Puolentoista tunnin pituinen elokuva on tänä päivänä melkoinen harvinaisuus, mutta koska tarina on niin kreisi on vain hyvä, ettei kerronnassa juututa turhiin venytyksiin.
Elokuva näyttää ja kuulostaa erinomaiselta ja sen uudelleen kirjoittama maailmanhistoria on paikoin hulvaton. Hyvä, että Aatamin ja Eevan vihdoinkin tarina saa vihdoinkin arvoisensa käsittelyn. Elokuva ei kumarra minkään uskonnon suuntaa, vaan tekee rajua ja hulvatonta pilkkaa niin historiallisista uskonnoista, kuin uudemmistakin I-uskovaisista. Udo Kier tuplaroolissaan tekee hyvää työtä, eikä elokuvan uudessa näyttelijäkaartissa ole valittamista.
Vaikka elokuva ei ole mikään taidepläjäys, on se kuitenkin kreisiydessään ihan toimiva elokuva. Toivottavasti elokuva löytää tarpeeksi yleisöä, että pääsemme näkemään vielä trilogian päätösjaksonkin. Sen verran mukava lopetus elokuvassa on, että jatkoa jää kaipaamaan. Onneksi ainakin Kiinalaisrahoittenen Iron Sky elokuva on jo lopputuotannossa, joten ihan vielä ei kannata heittää hanskoja nurkkaan. Käsittääkseni elokuvan Amerikan levitys on vielä auki Universalin vetäydyttyä projektista elokuvan viivästymisen takia. Toivottavasti elokuvalle saadaan kuitenkin kunnon jenkkilevitys, jotta sille saadaan riittävästi yleisöä jatkon varmistamiseksi.
Kaiken kaikkiaan Iron Sky- The Coming Race on kaikkine puutteineenkin hulvaton suomalaisen huulluuden ylistys, jonka parissa viettää ihan mielellään puolitoista tuntia. Kaiken ei aina tarvi olla turhan vakavaa, hulvaton idea ja hyvä toteutus saa viihtymään tarinan parissa ja elouvan tarina kestää varmasti uudenkin katsomiskerran. Ainakin allekirjoittanut viihtyi aivan mainiosti elokuvan parissa. Kyllä tämä monet kotimaiset elokuvat pesee kertaheitolla. On todella ihme, mikäli Hollywood ei viimeistään tämän jälkeen innostu palkkaamaan Vuorisaloa.
***
________________
Twenty years after the events of Iron Sky, the former Nazi Moonbase has become the last refuge of mankind. Earth was devastated by a nuclear war, but buried deep under the wasteland lies a power that could save the last of humanity – or destroy it once and for all. The truth behind the creation of mankind will be revealed when an old enemy leads our heroes on an adventure into the Hollow Earth. To save humanity they must fight the Vril, an ancient shapeshifting reptilian race and their army of dinosaurs.
_________________
Even Iron Sky-The Coming race is a sequel for the first Iron Sky movie, it is easy to watch as an independent story. Screen write is so crazy, that it surely is not a art movie. And it doesn’t have to be one. It is an crazy comedy and it will make you laugh. Silly ideas of human history has told a new way and history of a mankind will bee re written. Finally we get some sense for the story of Adam and Eve. Story doesn’t bow to any religion, old or new, but make them laughable as they originally should be. Christianity, Muslim and I-religious are told and expressed the way they needed. Totally crazy way. Story telling is very rapid, but because the silliness of the story one and half an hour is more than enough for this movie.
Iron Sky-The Coming Race is silly movie, but what else can you expect of the story of Nazis in the moon. Acting is great and Udo Kier is great in double role of his. After all Iron Sky-The Coming race is very enjoyable movie despite of it’s inadequacy. Movie sounds beautifully and CGI looks great. Despite all of it lacks it is great to see, that Finnish movie makers can make Hollywood quality spectacle. It surely is not the greatest movie you have ever seen, but very enjoyable crazy comedy science fiction flick. If you can enjoy the silly story with some clever jokes about religious and enjoy great soundtrack and beautiful CGI, this movie is made for you. Hopefully we will get a change to see the third movie of the trilogy near future. Meanwhile we can enjoy another Iron Sky movie, The Ark- Iron Sky Movie, which is in post production at the moment later this year.
Disneyn Maija Poppasen paluu on aivan uusi elokuva, joka jatkaa rakastetun klassikon tarinaa 25 vuotta myöhemmin. Pääosassa nähdään Emily Blunt lähes täydellisenä lastenhoitajana, jolla on erityisiä taikavoimia ja joka osaa muuttaa tylsimmätkin rutiinit unohtumattomiksi seikkailuiksi. Tässä jatko-osassa Maija Poppanen palaa auttamaan Pankin perheen uutta sukupolvea. Maija Poppasen ystävää Jackiä, optimistista lampunsytyttäjää, joka tuo valoa ja iloa Lontoon kaduille esittää Lin-Manuel Miranda. Meryl Streep taas nähdään Maijan omalaatuisena serkkuna Topsyna. Ben Whishaw on Mikko Pankki ja Emily Mortimer Anna Pankki.
_____________________
Hieman arvelutti lähteä katsomaan tätä elokuvaa, mutta lopulta kuitenkin ostin liput elokuvaan. Tuntui hieman arveluttavalta palata Maija Poppasen maailmaan yli viisikymmentä vuotta alkuperäisen julkaisun jälkeen. Onhan alkuperäinen Maija Poppanen niin ikoninen elokuva, että sen jatko-osa hieman epäilytti. Onneksi epäily osoittautui turhaksi. Heti ensimmäisten sävelten kajahdettua, oli hieno todeta, miten ihastuttavan vanhanaikaisesti elokuvamusikaali on toteutettu. Alkuperäisen elokuvan tunnelma on saatu siirrttyä uuteen versioon erinomaisesti. Emily Blunt on ihan loistava Maija Poppasena ja täyttää hyvin Julie Andrewsin kengät elokuvan päähahmona. Vaikka Emily ei aivan esikuvansa veroinen laulaja olekkaan, osaa hän kuitenkin selkeästi laulaa.
Kyllähän tämä elokuva tuntuu hieman lapsellisesta aikuisen näkökulmasta, mutta upeasti toteutetut tanssikohtaukset ja sointuva musiikki saa aikuisenkin viihtymään elokuvan parissa. Musiikki tosin on se ehkä ainoa asia, joka hieman laskee elokuvan arvoa. Vaikka sävelet ovat hienoja orkesteriversioita, ovat kuitenkin alkuperäisen elokuvan ikoniset sävelet toista maata. Mikään kappale ei ensikuulemalta tunnu tutulta, joka saisi hyräilemään mukana. Tosin hienosti toteutettuina ne varmasti tuntuvat tutuilta muutaman katsomiskerran jälkeen. Onneksi elokuva on sen verran laadukas, että se kestää useammankin katselukerran.
Vaikka elokuva on toteutettu vanhanaikaisen musikaalielokuvan tapaan, tuntuu se kuitenkin tuoreelta. Monet yksityiskohdat tuovatkin elävästi mieleen alkuperäisen elokuvan. Elokuva on toteutettu uskollisesti alkuperäistä elokuvaa kunnioittaen, joten oikeastaan ainoa mitä jää kaipaamaan on Julie Andrewsin pieni cameo jonain elokuvan hahmona. Se olisi tehnyt tästä lapsuuden elokuvasta täydellisen musikaalikokemuksen.
Jos pidät vanhoista musikaalielokuvista, etkä säikähdä hieman lapsenomaista toteutusta, on tämä uusi versio oikein mainio elokuvaelämys. Jos taas kammoat sitä, että elokuvassa aina silloin tähden innostutaan laulamaan ja tanssimaan, kannattaa elokuva jättää väliin. Elokuvan roolitus on varsin onnistunut ja ikonisen Disney äänen (Angela Lansbury) kuuleminen täydentää elokuvan Disney ilmeen. Ihastuttava elokuva kaiken kaikkiaan.
****
_____________________
In Depression-era London, a now-grown Jane and Michael Banks, along with Michael’s three children, are visited by the enigmatic Mary Poppins following a personal loss. Through her unique magical skills, and with the aid of her friend Jack, she helps the family rediscover the joy and wonder missing in their lives.
_____________________
I have to say I was worried to go to watch this movie, but I am glad I finally bought tickets to this show. Fifty years after made sequel felt a little bit worrying. After all the original Mary Poppins is such a classic, that I was little worried, how they can manage with this. Gladly worrying was vain. Immediately after first tune everything felt just right and nicely old fashioned. Ambiance of the original movie is so well be repeated. Emily Blunt shines as a Mary Poppins and fills fairly Julie Andrews shoes as iconic character. Although her voice isn’t as great as Andrews, she certainly can sings.
I have to admit, that movie feels a little childish for the adult viewer, but beautifully executed musical and dance scenes are so well carried out, that it is enjoyable to watch even for adult viewer. Many music feels just right, even they can’t beat the iconic score of the original movie. I am sure, that after few times watching this movie, they feels as well known as the originals. Nice to notice, that movie is so well done, that you surely return to watch it again.
Even the the movie is executed so old fashioned, it feels fresh enough. Only one thing what is missing is Julie Andrews cameo in it. If you like old fashioned musicals, you will enjoy this movie. If not, then it is not for you. Casting of the movie is well done and at the end of the movie, when you hear such iconic Disney voice (Angela Lansbury), tour Disney feeling is complete.
Ihmiskunta on joutunut sopeutumaan uudenlaiseen elämään luonnonkatastrofin tuhottua sivilisaatiomme satoja vuosia sitten. Suunnattomat liikkuvat kaupungit vaeltavat ympäri maapalloa ja saalistavat säälimättömästi toisiaan.
Tom Natsworthy (Robert Sheehan) asuu liikkuvista kaupungeista suurimpiin kuuluvan Lontoon alimmissa kerroksissa. Kohdatessaan vihollisia pakenevan Hester Shawn (Hera Hilmar) hän tempautuu mukaan seikkailuun ja joutuu taistelemaan henkensä edestä. Kahden täysin erilaisen ihmisen täytyy yhdistää voimansa ja heidän kohtalonaan on muuttaa historian kulkua.
_______________________
Mortal Engines on näyttävä ja viihdyttävä elokuva. Harmi, että sen käskirjoitus on niin ennalta-arvattava ja mitäänsanomaton. Jos kuitenkin jaksaa jättää väliin kliseisen tarinan, joka on niin monasti kerrottu eri elokuvissa, on elokuva kuitenkin visuaalisesti ensiluokkainen. IMAX salin valkokankaalta katsottuna elokuva pääsee ehdottomasti tarjoamaan visuaalisen elokuvaelämyksen. Elokuva näyttää ja kuulostaa todella upealta, siksi onkin harmillista, ettei elokuvan käsikirjoitukseen ole panostettu samalla tavalla. Ketään roolihahmoista ei pohjusteta kunnolla ja siksi onkin hieman hankala alkuun oikein samaistua kenenkään tarinaan. Tarina on niin ennalta-arvattava, että melkein tietää, mitä ihmiset replikoivat seuraavaksi. Elokuvan loppuosan juoni on kuin suoraan tähtien sodasta lainattu. ”I am your father.” kertonee kaiken, eikä kyllä yllätä ketään.
Elokuvan visuaalisuus on kyllä huikeata katsottavaa kaikkine yksityiskohtineen. 3D toimii loistavasti ja kamera-ajoa käytetään tehokkaasti hyväksi. Fantasian ystäville elokuva on viihdyttävää katsottavaa, vaikka tarina ei ainakaan aikuisyleisölle tarjoa oikein mitään. Henkilöhahmot ovat tylsiä ja tyhjiä. Yllättäen kaikkein inhimillisimmäksi hahmoksi nousee sivuosan koneihminen.
Jos ei anna kliseisen ja ennalta-arvattavan tarinan häiritä, on Mortal Engines ihan komea ja viihdyttävä kyberpunk dystopia. Parhaimmilleen se pääsee 3D:nä isolta valkokankaalta katsottuna. Ihan mukiinmenevää viihdettä harmillisen kevyellä käsikirjoituksella ryyditettynä.
***
_______________________
A mysterious young woman, Hester Shaw, emerges as the only one who can stop a giant, predator city on wheels devouring everything in its path. Feral, and fiercely driven by the memory of her mother, Hester joins forces with Tom Natsworthy, an outcast from London, along with Anna Fang, a dangerous outlaw with a bounty on her head.
_______________________
Mortal Engines is visually stunning movie. Therefore is pity, it’s script is lame and predictive. If visuality is enough and you can live with b-class script, then Mortal Engines is made for you. I was watching this movie in IMAX and it’s visual look in 3D is stunning. Movie looks and sound great, but the story won’t surprise you. None of the roles don’t underlay enough, so it is hard to choose who to follow, who is good and who is bad. The script is so cliche that you can almost know every characters next reply. The end of the movie is like straight from Star Wars. ”I am your father” tells everything and really won’t surprise you at all.
Visually movie is stunning with all the particulars. 3D works great and camera movement is brilliant. If you like visual fantasy movie, it looks beautiful, even the story is so light and won’t offer almost anything to an adult viewer. Personages are boring and empty. Surprisingly most human in the whole movie is supporting character machine man.
If you don’t bother about cliche and predictable story, Mortal Engines is quite satisfying cyberpunk dystopia. It is best to see from big silver screen in 3D.
Ihmisen osa on lämminhenkinen draamakomedia etääntyneen perheen yllättävästä lähentymisestä. Elokuvan veijarimainen päähenkilö on konkurssin kokenut pennitön Pekka Malmikunnas (Hannu-Pekka Björkman), joka uskottelee – omasta mielestään taitavasti – vanhemmilleen (Leena Uotila, Asko Sarkola) ja aikuisille siskoilleen (Ria Kataja, Armi Toivanen) toimivansa yhä menestyksekkäänä toimitusjohtajana. Kuvioihin astuu kuitenkin lipeväkielinen Kimmo Hienlahti (Kari Hietalahti), Pekkaakin pahempi huijari, jonka johdosta Pekka havahtuu oman tilanteensa mahdottomuuteen. Mutta mikä ratkaisuksi, kun totuuden kertominen läheisille tuntuu entistäkin vaikeammalta?
Juha Lehtolan ohjaama ja Kari Hotakaisen samannimisen menestysromaanin innoittama Ihmisen osa on elokuva perheestä, joka unohti olevansa perhe ja Pekasta, joka unohti olevansa vain ihminen.
______________________
Pakko tunnustaa, en ole kotimaisen elokuvan ystävä, eikä tämäkään minusta sellaista tee. Jos pitää Kari Hotakaisen huumorista ja tykkää katsoa televisiosta ”Pitääkö olla huolissaan-ohjelmaa”, saattaavat muutamat vitsit hieman naurattaa. Sinänsä hyvät näyttelijät, Hannu-Pekka Björkman, Leena Uotila ja Asko Sarkola vetävät roolinsa ihan mallikkaasti ja ihan viihdyttävästi. Kokonaisuutena elokuva kuitenkin on vailla kunnon draaman kaarta ilaman kunnon alkua ja loppua, sekä koko tarinan jännitettä. Elokuva on täynnä mitäänsanomattomia, irrallisia kohtauksia, jotka joissain kohdin naurattavat, mutta kun useat hahmot ovat täysin vailla merkitystä, tuntuu elokuva lähinnä yhteen liimatuilta kohtauksilta vailla merkitystä. Myös kuvaussihteeri on tainnut unohtua elokuvanteosta, koska ajallisesti muutamaan päivään sijoittuva elokuva tuntuu kestävän koko suomalaisen neljä vuodenaikaa, tosin täysin irrallisessa järjrstyksessä. Lumiset ja kesäiset kuvat vaihtelevat keskenään, kuin jouluinen marraskuu Helsingissä.
Elokuvan käsikirjoitus on täysin Kari Hotakaisen näköinen, irrallisia vitsejä ei kuitenkaan saada kurottua kunnon tarinaksi ja muutenkin elokuvan poukkoileva kerronta on jotenkin omituisen epäammattimaisen tuntuinen. Onhan se tietenkin jonnekkin ne veikkauksen tukirahat sijoitettava, mutta tällaista jälkeä saattaisi odottaa lähinnä ala-asteen draamakerhon tuotannolta ennemmin kuin oikealta teatterielokuvalta . Ehkä olisi elokuvasäätiönkin velvollisuus seurata ja vaatia edes hieman laatua elokuvilta, joihin se rahojansa sijoittaa. Aikoinaan Spede Pasanen ei saanut tukea Turhapuro elokuville, vaikka ne kuitenkin keräsivät satojen tyhansien katsojakunnat. Ihmisen osa tuskin tällaisia katsojamääriä kerää, mutta kummasti on elokuvalle tukea herunut. Voi olla, että joku suuttuu minun mielipiteestäni mutta tämäntasoista elokuvatuotantoa ei mielestäni edes kannaattaisi elokuvateatterikierrokselle laittaa.
Ihmisen osasaattaa viihdyttää vankimpia Hotakaisen faneja, mutta sekavalla yhteenliimatuilla kohtauksien pätkillä ei oikein ole mitään tekemistä elokuvan kanssa. Tämä sopii ehkä jonnekkin viitoskanavan iltapäivään unohdettavaksi jonain tiistai-iltapäivänä, mutta ainakaan allekirjoittanutta ei teos vaikuta. Voin suositella enintään vankkumattomille Hotakaisen ystäville, muille suosittelen elokuvalipun sijoittamista johonkin edes hieman laadukkaampaan tuotantoon.
Warner Bros. Picturesin ”Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset” on toinen osa viidestä seikkailusta J.K. Rowlingin velhomaailmassa.
Ensimmäisen elokuvan lopussa AYT (Amerikan Yhdysvaltain taikakongressi) vangitsi voimakkaan pimeyden velhon Gellert Grindelwaldin (Johnny Depp) Lisko Scamanderin (Eddie Redmayne) avulla. Mutta toteuttaakseen uhkauksensa Grindelwald pakeni ja ryhtyi kokoamaan kannattajajoukkoa, josta valtaosa ei osaa aavistaakaan hänen todellisia aikeitaan: nostaa valtaan puhdasveriset velhot hallitsemaan kaikkia ei-taikovia.
Estääkseen Grindelwaldin suunnitelmat Albus Dumbledore (Jude Law) värvää avukseen entisen oppilaansa Lisko Scamanderin, joka suostuu auttamaan tietämättömänä uhkaavista vaaroista. Rakkauden ja uskollisuuden rajat joutuvat koetukselle jopa lähimpien ystävien ja perheen keskuudessa, kun velhomaailma jakautuu yhä vahvemmin kahtia.
________________________
Arvostelu Tulossa.
________________________
In an effort to thwart Grindelwald’s plans of raising pure-blood wizards to rule over all non-magical beings, Albus Dumbledore enlists his former student Newt Scamander, who agrees to help, unaware of the dangers that lie ahead. Lines are drawn as love and loyalty are tested, even among the truest friends and family, in an increasingly divided wizarding world.
