Kuukausi: joulukuu 2014

Vuonna toiminta-komedia haastattelu, Dave Kiuru (James Franco) ja hänen tuottaja Aaron Rapoport (Seth Rogen) ajaa suosittu julkkis tabloid TV ”Kiuru Tonight.” Kun he huomaavat, että Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un on fani show, ne laskeutuvat haastattelun yrittää legitimoida itsensä toimittajia. Kuten Dave ja Aaron valmistautua matkustaa Pjongjang, niiden suunnitelmat muuttuvat, kun CIA värvää heitä, ehkä kaksi vähiten koulutettujen miesten kuviteltavissa, murhata Kim Jong-un.

(GOOGLE KÄÄNTÄJÄ)

________________

Komedia on vaikea laji, varsinkin poliittinen komedia. Poliittista komediaa voidaan tehdä ”slapstick” tyyliin, mikäli se tyylilaji osataan. Hyvänä esimerkkinä voi käyttää vaikka Charlie Chaplinin Diktaattoria. The Interview ei pääse lähellekkään sitä tasoa. The Interviewn pissa, kakka ja peräaukkohuumori voi naurattaa sinua, jos satut olemaan kuusivuotias katsoja, muita tällainen huumori lähinnä aliarvioi. Ihmettelen, miksi James Franco ja Seth Rogan ovat suostuneet edes näyttelemään näin ala-arvoisessa tekeleessä. Jo pelkän käsikirjoituksen lukeminen luulisi laittavan omilla aivoilla ajattelevan ihmisen kiertämään kaukaa tällaisen projektin. Luultavasti kyseiset herray ovatkin olleet Sonyn palkkalistoilla sitoutuneena tekemään tietyn määrän elokuvia ja tähän he ovat joutuneet mukaan lähinnä tahtomattaan. Kaikki väitteet Sonyn hakkeroinnista voidaan unohta, kun tämän tekeleen katsoo. Luultavasti Sony on näyttänyt tekeleen testiyleisölle ja säikähtänyt saamaansa palautetta ja sen jälkeen keksineet koko hakkeroinnin saavuttaakkseen tälle elokuvalle edes hieman huomiota. Edes Pohjois-Korean hallitus ei voi olla niin tyhmää, että näkisi tämän elokuvan sen arvoisena. Ihmettelenkin, miten Sony on saanut jopa presidentti Obaman kommentoimaan tätä elokuvaa ja sen ympärillä pyörivää meteliä. Olisiko Obamalla muutama Sony Picturesin osake taskussa? En ole koskaan ollut tämän tyyppisen komedian ystävä, mutta slapstick-huumoriakin voidaan tehdä edes jollain maulla. Tämä tekele lähinnä halveksii katsojaansa. Juuri sen takia oli pakko laittaa tämän elokuvan suomalainen synopsis Google kääntäjän tulkitsemana, lähinnä yhtä paljon arvostan kyseistä elokuvaa, kuin kyseistä automaattista kielenkääntäjää.

*

_______________________________________________

 

In the action-comedy The Interview, Dave Skylark (James Franco) and his producer Aaron Rapoport (Seth Rogen) run the popular celebrity tabloid TV show ”Skylark Tonight.” When they discover that North Korean dictator Kim Jong-un is a fan of the show, they land an interview with him in an attempt to legitimize themselves as journalists. As Dave and Aaron prepare to travel to Pyongyang, their plans change when the CIA recruits them, perhaps the two least-qualified men imaginable, to assassinate Kim Jong-un.

_____________

 

Making comedy is a hard thing to do well. Especially when we speak about political comedy. You can make political comedy in slap-stick style, if you know how, but then we speak about masterpieces like Charlie Chaplin’s Dictator. The Interview won’t get even near to that. All that pee, poo-poo and rectum humor may make you laugh if you are six years old, but normal audience even with a little sense of humor this is more like an insult. I wonder how they got James Franco and Seth Rogen to get involved with this. Just reading a script would keep any actor avoiding this kind of shit. Maybe they have some terns of agreement with Sony Pictures which obligates them to do something like this between real projects, I wonder. All the speak about hacking Sony Pictures must be some panic marketing after getting evaluation of test audience screening just to maximize the profit out of it.  Not even the government of North-Korea could be so stupid to make such efforts. I wonder hoe they got President Obama involved this marketing campaign? Maybe he got few Sony Pictures shares in his pocket. I am not a huge fan of comedy, but even slap-stick humor can make with some style. This piece of junk mostly insults of it’s audience.

* 

 

Ohjaaja/ Directing: Evan Goldberg/ Seth Rogen
Pääosissa/ Starring: James Franco, Seth Rogen, Randall Park
Ensi-Ilta/ Release Date: 24.12.2014 (USA, limited)
Kesto/ Length: 1h 42min.
Age Limit: UK:15 / USA:R

  

 

 

Suosikkiohjaaja Ridley Scottin (Gladiaattori, Prometheus) uusi eeppinen seikkailuelokuva kertoo tarinan yhden miehen uhkarohkeudesta nousta imperiumin mahtia vastaan. Käyttäen hienoimpia nykytekniikalla tehtäviä visuaalisia efektejä ja 3D-ulottuvuutta Scott herättää eloon vuosituhansien takaisen tarinan uhmakkaasta johtajasta Mooseksesta (Christian Bale), joka nousee Egyptin Faarao Ramsesia (Joel Edgerton) vastaan ja johtaa 600 000 orjaa historialliselle matkalle pakoon Egyptiä piinaavia vitsauksia.

________________

Moni raamatun tarinoihin pohjautuva filmatisointi karahtaa helposti kiville. Aiemmin tänä vuonna ensi-illassa ollut Noah oli melkoinen pettymys, eikä Exoduskaan kovin hyvin siinä onnistu. Pitäisi ehkä rohkeammin uskaltaa hylätä raamatun sadut palvavista pensaista ja käsitellä tarniaa nykyaikaisemmin. Ottaa rohkeasti tarina uuteen käsittelyyn ja viedä se uskaliaasti tointakertomuksena maaliin. Tässäkin Mooseksen tarinasta olisi varmasti saanut paljon toimivamman historiallisen spektaakkelin, jos olisi uskallettu rohkeasti ottaa tarina uusintakäsittelyyn. Ei Exodus kuitenkaan aivan huono ole. Puitteet ovat komeat ja lavastus näyttävää. Myös 3D toimii kohtuullisen hyvin, varsinkin ilmakuvauksissa. Se onko Christian Bale tarpeeksi vakuuttava Mooseksena riippuu siitä, miten tarinaa haluaa katsoa. Raamatullisena patsasteluna Bale ei oikein täytä osaansa, mutta toiminnallisena sankarina kyllä paremminkin. Siksi on harmi, että raamattu on ollut pakko ottaa osaksi tarinankerrontaa niin voimallisesti. Moni katsoja kun ei tänä päivänä koe raamatullista kerrontaa kovinkaan läheisenä ja tällaisia massiivisia tehoste-elokuvia halutaan katsoa harmittomammin popcornin ja limun voimalla. Osittain elokuva toimii ihan hienosti toiminnallisena seikkailuna, kun taas toisinaan uskonnoliset viittaukset saavat olon vaivaantuneeksi. Tällaisenaan elokuva on ihan keskinkertainen katsomiselämys, mutta aivan liian pitkä. Uskonasiat pois ja puolituntia lyhemmäksi leikkaamalla Directos’s cut tulee olemaan ihan kelpo katsottavaa.

***

___________________________________________________

 

Epic adventure Exodus: Gods and Kings is the story of one man’s daring courage to take on the might of an empire. Using state of the art visual effects and 3D immersion, Scott brings new life to the story of the defiant leader Moses as he rises up against the Egyptian Pharaoh Ramses, setting 600,000 slaves on a monumental journey of escape from Egypt and its terrifying cycle of deadly plagues.

______________

Many movie, which is based on Biblical stories are doomed to fail. Earlier this year Noah was great disappointment and now even Exodus won’t make big surprise. In these days you should have more courage to abandon Bible and dare to handle the story more earthly. It is just plane stupid to bring burning and talking bushes to big big screen, because that is not what the people want to see. You need to have dare to take story out of big book and mode it more dramatically. Make it more historical spectacle than Biblical story. Exodus works quite well when director tells action and drama, but feels quite embarrassed  when it talks to God who seem to appear as a kid. Set is beautiful and 3D works quite well, especially on aerial shooting. Christian Bale manage his role as Moses when story is telling historical drama. But as a Biblical Moses he won’t convince well. As a historical spectacle movie works quite well, but as a Biblical story it feels quite discomfort. Now the movie is just a average historical movie, but if Ridely Scott ever makes a Director’s cut, I just hope he cut it half an hour shorter and takes out all indication to Bible. That’s the Exodus I want to see.

***

 

 

 

 

 

Gone Girl on David Fincherin (mm. Girl with the Dragon Tattoo, Fight Club) ohjaama elokuva Gillian Flynnin menestysjännäristä “Kiltti tyttö”, joka on paitsi kylmäävä trilleri myös ironinen ja viiltävä kuvaus nykyaikaisesta avioliitosta.

Nick Dunne (Ben Affleck) ilmoittaa viidentenä hääpäivänään kauniin vaimonsa Amyn (Rosamund Pike) kadonneen. Poliisin ja jatkuvasti kasvavan mediahuomion puristuksissa Nickin rakentama kuva auvoisesta avioliitosta alkaa rakoilla. Pian hänen lukuisat valheensa ja outo käytöksensä saavat kaikki kysymään saman synkän kysymyksen: tappoiko Nick Dunne vaimonsa?

____________

Gone Girl on ihan toimiva trilleri. Erikoisen tarinan avulla se pitää katsojan mielenkiinnon yllä aina elokuvan loppumetreille asti. Tarinan molempia puolia availlaan mukavan pikkuhiljaa ja molemmat puolet tarinasta alkavat pettämään pikkuhiljaa, joka saa katsojan epäilemään vuoroin molempia osapuolia syyllisyydestä. Yksi ongelma tarinankerronnassa kuitenkin on. Elokuva on äärimmäisen hidas alussa ja kun sitten tarinaa avataan enemmän juoni hyppii kovalla vauhdilla eteenpäin ja katkeaa kuin seinään, jättäen tarinan loppuratkaisun keskeneräiseksi. David Fincherin ohjaus on selkeää, mutta hieman jäykähköä. Tämä tosin saattaa johtua siitä, että elokuvan käsikirjoituksen on tehnyt kirjan kirjoittaja. Varmasti kirjailijalla on selkeä käsitys tarinastaan, mutta katsoja jää hieman hankalampaan tilanteeseen yrittäessään päästä selville juonikuvioista. Elokuvallinen kerronta kun poikkeaa huomattavasti kirjallisesta kertomuksesta. Kuitenkin Gone Girl onnistuu myös elokuvana olevaan yllättävä ja monikerroksinen trilleri. Tarina, jonka juonta et todellakaan jalua tietää etukäteen. Ben Affleck onnistuu kohtuullisesti Nick Dunnen roolissaan, mutta Rosamund Pike on suorastaan loistava Amy Dunnen roolissa. Jos elokuvan kerronta olisi ollut hieman tasaisempi, eikä koko tarinaa olisi roiskaistu kerralla auki, olisi elokuva ollut helposti viiden tähden arvoinen. Nyt tarinan epätasaisuuden vuoksi elokuva saa minulta neljä tähteä. Ihan kelpo trilleri kuitenkin. 

****

_________________________________________________________________

 

On the occasion of his fifth wedding anniversary, Nick Dunne reports that his wife, Amy, has gone missing. Under pressure from the police and a growing media frenzy, Nick’s portrait of a blissful union begins to crumble. Soon his lies, deceits and strange behavior have everyone asking the same dark question: Did Nick Dunne kill his wife?

__________

Gone Girl is a functional thriller. With it exceptional story it will keep your interest up until the end of movie. Both sides of the story open bit by bit and it keeps spectator at loose end. There is one problem though. Story stats very slowly witch is not the biggest problem. The biggest problem is that when they start to open the story, movie is almost over and they have to rush the end of the story too much. David Fincher’s directing is smooth though a little bit of  rigid. This might be the problem of movie’s script. Gillian Flynn might be a great writer, but his first script is not as good as it should. Writer knows his story well, but the spectator needs to see a little more to be acquainted with story. Movie script is so much more than a book where you can open story more. Ben Affleck manage his role as Nick Dunne but Rosamund Pike as Amy Dunne is brilliant. If the story would told a little better, this would get easily five stars from me, now I give it only four stars. Great thriller even though.

****

 

 

Pictures: www.finnkino.fi/ internet

Trailer: www.youtube.com

Synopsis: www.finnkino.fi / www.imdb.com

Year 2014 reviews

Year 2013 reviews

Year 2012 reviews

Year 2011 reviews

Year 2010 reviews

Year 2009 reviews