Vuosi 2031. Epäonninen yritys keskeyttää ilmaston lämpeneminen johtaa uuteen jääkauteen. Ihmiskunnan viimeinen turvapaikka on junassa nimeltä Snowpiercer, joka kiertää ympäri maailmaa ikiliikkujamoottorinsa voimin.
Jäistä maisemaa puhkovassa junassa noudatetaan tiukkaa luokkajakoa: köyhät kyykistelevät junan takaosassa rikkaiden ja etuoikeutettujen nauttiessa leveästä elämästä junan keulassa. Helvetti pääsee valloilleen, kun köyhempi osa nousee kapinaan…
Snowpiercer on yksi parhaimpia dystopia elokuvia, mitä olen viimeaikoina nähnyt. Se ei kuitenkaan ole mestariteos. Pari ongelmaa tulee näin heti mieleen. Elokuva on aivan turhan pitkä ja sisältää paljon turhuuksia, jotka olisi voinut karsia pois elokuvasta. Siinä missä joissain vaunuosastoissa viivytään ja käydään isoja taisteluja, toisten osastojen läpi vain kävellään siellä olevien ihmisten ihmetellessä ohi kulkevaa köyhälistöä. Myös elokuvan loppuratkaisu ei ole tarpeeksi yllättävä. Elokuva oikeastaan väsähtää, kun joukko lopulta pääsee ensimmäiseen vaunuun. Elokuva on kyllä teknisesti komeaa katseltavaa ja maisemat junan ikkunoista lohduttoman hienoja. Puoli tuntia olisi voinut kevyesti leikata pois elokuvan pituudesta ja keksiä hieman parempi loppu elokuvalle, niin silloin tämä olisi toiminut hyvin. Näyttelijäkaarti on halpiselokuvalle poikkeuksellisen vahvaa ja normaalisti niin pökkelömäinen Chris Evanskin suoriutuu roolistaan melko moitteettomasti. Tilda Swinton on loistava köyhiä kyykyttävän pahiksen roolissa. Kaiken kaikkiaan keskinkertaista parempi dystopia elokuva.
***1/2
________________________________________
Set in a future where a failed climate-change experiment kills all life on the planet except for a lucky few who boarded the Snowpiercer, a train that travels around the globe, where a class system emerges.
Snowpiercer is one of the best dystopia movies what I have seen lately. Yet it is not a masterpiece. Couple of problems comes to my mind immediately. Movie is way too long and contains lot of vanities that could been cut out from the movie. Some of the train cabins are just vain when people just walk through them. Some of the cabins contain a lot of action and some none, just people to watching them pass by. Also the ending of the film is not surprising enough. Movie feels to run out of steam, when they finally reach the first compartment. Technically movie is beautiful to watch and scenery through train windows are inconsolable gorgeous. Actors are exceptional sterling for low budget movie. Even Chris Evans, normally so log actor makes his role admissible. Tilda Swinton sparkles as a meanie. Overall the movie is better than average dystopia movie even with few falls.
Michael Bayn eeppinen toimintaelokuvasarja etenee neljänteen osaansa. Elokuvan pääosassa nähdään Mark Wahlberg. Taistelu on repinyt Chicagon kaupungin maan tasalle, mutta pelastanut maapallon varmalta tuholta. Ihmiset ovat kääntyneet Transformerseja vastaan ja niitä vainotaan. Automekaanikko Cade löytää hylätyn Optimus Primen, jonka johdolla Autobotit nousevat jälleen taisteluvalmiuteen.
Transformers on elokuva, mikä antaa mitä lupaa. Koko rahan edestä toimintaa tehosteita ja räjähdyksiä. Lähes kolmetuntinen elokuva on niin turboahdettu, että katsoja ei takuulla ehdi kyllästymään elokuvaa katsoessa. Elokuvan juoni ja käsikirjoitus on yksinkertainen, viihdytä katsojaa ja unohda mutkikkaat juonikuviot. Tällaiset massiiviset viihde-elokuvat kuuluvat kesään siinä missä kärpäset ja kesäkuiset lumisateet juhannuksena. Jos haluat katsoa järjetöntä tuhoamista ja komeita efektejö, on elokuva juuri sinulle tehty. Se on häpeilemättömän viihteellinen ja tarjoaa varmaa viihdettä niille, jotka siitä osaavat nauttia. 3D toimii ja on kerrankin mukavasti käytössä kamera-ajoissa. Kerrankin on onnistuttu siinä, mikä 3D:n tarkoitus on. Lumihiutaleet tuntuvat oikeasti leijailevan elokuvasalissa ja kamera-ajot on komeaa vuoristrataa. Ei mikään Oscar-elokuva, mutta takuu varmaa viihdettä sitä haluaville.
***
____________________________________________
An automobile mechanic and his daughter make a discovery that brings down the Autobots – and a paranoid government official – on them.
Transformers is a film, which gives you permission to relax and enjoy the movie. Enough effects and explosions to cover the price of a movie ticket, nothing else. Nearly three-hour film is such a turbo-charged, that the viewer is not guaranteed to have time to get bored when watching a movie. The movie plot and script is a simple, entertain a crowd and forget about complicated plot patterns. If you want to look at the insane destruction and great effect rumble, this film is made just for you. It is unashamedly stupid and provides an entertaining and secure entertainment for those who can enjoy it. 3D works nicely and has been used well and wisely at shooting the film. Snowflakes seem to really be floating in the cinema hall and the camera runs are like a fine rollercoaster ride. Not any Oscar movie, but guaranteed entertainment for those who want it.
Edge of Tomorrow sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa avaruusolennot ovat tehneet Maahan rajun hyökkäyksen, jota maailman mitkään sotavoimat eivät voi pysäyttää.
Everstiluutnantti Bill Cage (Tom Cruise) on upseeri, joka ei ole koskaan ollut mukana taistelussa, mutta silti hänet lähetetään tylysti suorittamaan hengenvaarallista tehtävää. Cage saa pian surmansa, mutta huomaa olevansa eräänlaisessa selittämättömässä aikaluupissa, joka pakottaa hänet elämään tuon armottoman taistelun ja kuoleman yhä uudestaan… ja uudestaan.
Taistelu taistelulta Cage pystyy kuitenkin kasvattamaan taitojaan yhdessä erikoisjoukkojen sotilaan Rita Vrataskin (Emily Blunt) kanssa. Niinpä Cagen ja Ritan käydessä taistoon kerta toisensa jälkeen, he etenevät vääjäämättä lähemmäs vihollisen kukistamista.
Tarina on periaatteessa sekoitus Starships Troopers- ja Päiväni murmelina -elokuvia, mutta se toimii. Aluksi pelkäsin, että samojen kohtauksien toisto voisi tuntua puuduttavalta, mutta ei. 51- vuotias Tom Cruise on sopiva valinta toimintarymistelyn päätähdeksi. Välillä näytetään kuinka hän opettelee ulkoa vihollisen liikkeet ja selviää niistä seuraavalla kerralla, vähän kuin videopelissä. Ensimmäiset yritykset päättyvät katsojaa naurattaviin surkuhupaisiin kuolemiin. Joissakin kohtauksissa on selvää, että tapahtumat on koettu jo kymmeniä, ellei satoja kertoja, mutta Cage ei paljasta tätä muille ihmisille. Ne kerrat, jolloin hän yrittää selittää muille mitä on tapahtumassa, johtavat siihen että häntä pidetään umpihulluna. Käsikirjoittajilla on selvästi ollut hauskaa kirjoittaessan käsikirjoitusta. Elokuvassa leikitellään tarinalla ja vedätetään katsojaa miettimään mikä on todellisuutta ja mikä ei. Nopea rytmitys ja tarinan kuljetus toimii loistavasti. Ohjaaja Doug Liman välttää toiston käyttämällä sekä nokkelia tiivistyksiä että aikarakenteeseen liittyvää sisäsyntyistä huumoria. Suurin osa aikamatkailuun liittyvistä loogisista kysymyksistä saa tarinassa vastauksen, ja loput peittyvät viihdyttävän seikkailun alle. Mutta kuten niin monesti 3D ei toimi ja vaikutta lähinnä turhalta. Tuntuu, kuin Hollywoodissa ei olisi enää yhtään taidokasta kameramiestä, joka osaisi käyttää hyväkseen 3D:tä ja loisi hienoja kuva-ajoja kankaalle. Vai onko elokuvien ohjakset niin tiukasti ohjaajien käsissä, ettei kuvaajat voi käyttää omaa luovuttaan. Jos näin, niin harmi. 3D:llä olisi paljon enemmän annettavaa, kuin pelkkä sterografinen kuva. Siitä syystä on taas pakko pudotta pisteitä, muuten niin lähes täydelliseltä kesäelokuvalta. Jos tämän olisi katsonut 2D:nä olisi voinut tuloksena olla täydet viisi tähteä, nyt ”vain” neljä.
****
____________________________
A soldier fighting in a war with aliens finds himself caught in a time loop of his last day in the battle, though he becomes better skilled along the way.
The story is basically a mix of Starships Troopers and Groundhog Day movies, but it works. At first, I was afraid that the same repeat of the scenes could seem tedious, but did not. 51 – year old Tom Cruise is an appropriate choice for the man brought effect rumble. Between shows how he is learning by heart of the enemy movement and survives the next time, a bit like a video game. The first attempts to terminate a crowd laugh tragicomic death. In some scenes, it is clear that the events have been experienced for many decades, if not hundreds of times, but Cage did not disclose this to other people. Those times when he tries to explain to others what is happening, will result in that he is being really crazy. The writer has clearly been a lot of fun to this by writing a script. The film plays with the story and foul play spectators to think about what is real and what is not. Fast rhythm and the story of transportation is excellent. Director Doug Liman to avoid repetition, and clever use of sealing and time associated with the structure inherent humor. Most of the time travel of logical answers to questions are to be in the story, and the rest are covered under an entertaining adventure. But as is so often the 3D does not work and impressive, mainly pointless. I feel like Hollywood would not be any more elaborate camera man who could make use of 3D and create some great runs up the silver screen. Or is the film over the reins so tightly in the hands of directors that photographers can’t use their own to artistic knowledge. If so, then it’s too bad. 3D could have been much more to offer than just a stereographic images. Therefore, it is once again forced to dropping points, an otherwise almost perfect summer movie. If this should be viewed in 2D could lead to a full five stars, now with ”only” four.
Disneyn ”Pahatar” on ennen kertomaton tarina Disneyn perinteisimmästä konnasta, joka tuli tunnetuksi vuoden 1959 klassikosta ”Prinsessa Ruusunen”. Pahatar on nuori nainen, joka elää idyllistä elämää rauhanomaisessa kuningaskunnassa metsän keskellä, kunnes eräänä päivänä vieras armeija uhkaa maan rauhaa. Pahatar puolustaa kuningaskuntaa urhoollisesti, mutta joutuu petoksen uhriksi, ja hänen puhdas sydämensä muuttuu kovaksi kuin kivi. Kosto mielessään Pahatar ryhtyy lopulliseen taisteluun valloittajakuninkaan seuraajaa vastaan ja langettaa kirouksen tämän vastasyntyneen tyttären, Auroran, ylle. Lapsen kasvaessa Pahatar tajuaa, että Auroralla on avain rauhaan kuningaskunnassa – ja samalla kenties myös avain Pahattaren todelliseen onneen.
Disneyn Pahatar kertoo vanhan sadun uudesta näkökulmasta. Koko satu pannaan elokuvassa päälaelleen. Kuningas ei ole hyvä, paha onkin hyvä, eikä prinnsin suudelma herätä Ruususta. Siitä huolimatta elokuva on äärimmäisen kaunista katseltavaa. Elokuvan lavastus on äärimmäisen tarkkaa ja yksityiskohtaista ja alkuperäisen piirroselokuvan henki on saatu siirrettyä hyvin valkokankaalle. Disney onkin selkeästi halunnut kertoa vanhan sadun uudesta ja yllättävästä näkökannsta ja on siinä onnistunut loistavasti. Angelina Jolie loistaa Pahattarena, mutta Elle Fanning on lähinnä kikattava idiootti Aurorana. Loistavan elokuvan tason laskee hyväksi selkeästi perheen pienemmille tarkoitetut hössöttävät ja ärsyttävät pikku haltijattaret, jotka paikoin rikkovat elokuvan tunnelman ikävästi. Onneksi Angelina Jolie jaksaa kannatella tarinaa ja elokuva on paikoin hyvinkin viihdyttävä ja kaunista katottavaa. Vanha satu saa näin arvoisensa käsittelyn ja avaa tarinaa hienosti eri näkökulmasta. Loistavan elokuvasta olisi tehnyt, jos olisi jaksettu keskittyä pelkästään Pahattaren tarinaan ja lapsiperheiden kosiskelut olisi jätetty vähemmälle huomiolle. Kerrankin myös 3D:tä on edes yritetty käyttää hyväksi ja muutamat kamera-ajot ohan ihan näyttäviä. Oikein viihdyttävä vanhan tarinan uudelleen lämmittely.
****
_________________________
A beautiful, pure-hearted young woman, Maleficent has an idyllic life growing up in a peaceable forest kingdom, until one day when an invading army threatens the harmony of the land. Maleficent rises to be the land’s fiercest protector, but she ultimately suffers a ruthless betrayal – an act that begins to turn her pure heart to stone. Bent on revenge, Maleficent faces a battle with the invading king’s successor and, as a result, places a curse upon his newborn infant Aurora. As the child grows, Maleficent realizes that Aurora holds the key to peace in the kingdom – and perhaps to Maleficent’s true happiness as well.
Disney’s Maleficent tells the old fairy tale from new angle. King is no longer good, evil is good and kiss of Prince charming won’t wake up the princess. Despite that movie is a very beautiful to watch. Set is extremely sharp and elaborate and original story and it’s set is brought so beautifully to silver screen. Disney is distinctly wanted to tell old fairy tale beautifully from new angle and done it successfully. Angelina Jolie is great as a Maleficent, but sadly Elle Fanning as Aurora feels more like giggly moron. Also fussy little fairy’s are at least annoying and they are clearly brought just to entertain the youngest audience. Luckily Angelina Jolie’s Maleficent carries the movie and make it enjoyable to watch. 3D has once used as it is supposed to and few camera movements are beautiful to watch. Very entertained update for an old fairy tale.
X-Men mutanttiryhmä taistelee kahdella eri aikatasolla Bryan Singerin ohjaamassa uudessa elokuvassa X-Men: Days of Future Past. Alkuperäisen X-Men-elokuvatrilogian rakastetut mutanttihahmot yhdistävät voimansa X-Men: First Class -elokuvasta tuttujen nuorempien versioidensa kanssa eeppisessä taistelussa menneisyyden muuttamiseksi – jotta tulevaisuus pelastuisi.
X-Men: Days of Future Past on ehdottomasti paras tähänastisista mutanttielokuvista. Tarina leikittelee mukavasti aikamatkustusteemalla, joka tekee tarinasta aikaisempia kiinnostavamman. Elokuva on vastustamattoman tyylikäs, karismaattinen sekä ennen kaikkea vilpittömän nautittava supersankaritrilleri, joka nousee lähes samalle tasolle Christopher Nolanin tyylikkäiden Batman-elokuvien kanssa. Edellinen X-Men-maailmaan sijoittuva elokuva, Wolverine, jäi varsin kehnoksi yritelmäksi. X-Men: Days of the Future Past sen sijaan sijoittuu samoille linjoille elokuvasarjan parhaiden osien, X-Men 2:n ja X-Men: First Classin kanssa. Voisi jopa sanoa, että uusin elokuva yhdistelee onnistuneesti alkuperäisten parhaita puolia. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. 3D jää jälleen pintaliimatuksi ja turhan tuntuiseksi. Olisi hyvä, jos ohjaaja tekisi enemmän työtä kuvaajan kanssa ja luottaisi enemmän kuvaajan taiteellisen näkemykseen. Tällainen pelkästään stereografinen kuvan käyttö tuo mieleen lapsuusajan view master stereokuvat. Mikäli 3D:tä ei käytetä kuvauksellisesti hyödyksi, jää sen teho turhaksi. Kaiken kaikkiaan loistava kesäelokuva, joka sopii kaikille X-men ystäville ja kesäelokuvista nauttiville.
****
________________
The ultimate X-Men ensemble fights a war for the survival of the species across two time periods in X-Men: Days of Future Past. The characters from the original X-Men film trilogy join forces with their younger selves from X-Men: First Class in an epic battle that must change the past – to save our future.
X-Men: Days of Future Past is definitely best mutant movie so far. Story plays nicely with time travel story which makes it more interesting. Movie is irresistible stylish, charismatic and most of all sincere enjoyable super hero thriller what you can compare to Christopher Nolan’s stylish Batman movies. Previous Wolverine movie was a little disappointment, but this one is almost as good as first two X-men movies. You can almost say that this movie combines all the best parts from first two movies to one excellent story. But not so good that there is something bad too. Once again 3D feels vain. If you don’t trust your camera man enough to let him bring something more artistic for shooting, then the result feels only lame stereophonic view. A bit like your childhood view master experience. After all movie is a great summer fun movie and very enjoyable to all X-men fans.
Gareth Edwardsin ohjaama elokuva Godzilla on Tohon ikonisen hirviön eeppinen paluu. Maailman tunnetuin monsteri nousee taistelemaan ihmisten tieteellisen röyhkeyden synnyttämiä ilkeitä olioita vastaan, jotka uhkaavat koko ihmiskunnan olemassaoloa.
Gozilla on ehdottomasti hirviöelokuvien aatelia. Vaikka kaikenlainen tuhon näyttäminen on keskiössä on elokuvassa keskitytty kuitenkin tarinaan ja sen kerrontaan. Hirviöille on annettu myös tunteet pelkän tuhoamisen lisäksi. Gozzillaa kohtaan voi melkein tuntea myötätuntoa ja sääliä. Kaiken tuhon keskellä ei kuitenkaan ole unohdettu elokuvaa ja sen tarinaa, vaan kaikki tuhoaminen on sopivasti jätetty taka-alalle ja on onnistuttu tuomaan elokuvaan ihmisen mitättömyyden tunnetta luonnonvoimien edessä. Gozillasta on saatu melkein ihmismäinen, jonka hahmoon pystyy hyvin samaistumaan. Hirviön harteille on asetettu ihmiskunnan pelastavan sankarin viitta ja se tekee tästä Gozilla elokuvasta eittämättä erinomaisen. Aaron-Taylor Johnson on melko eleetön ihmissankarin roolissa, mutta kantaa roolinsa kohtuullisen mukavasti. Elokuvan vastakkain asettelu ihmisen ja luonnon välillä on kerrottu hienosti turhia alleviivamatta, mutta kuitenkin vakuuttavasti osoittamalla ihmisen pienuus luonnovoimien edessä. 3D toimii, mutta on melko turhaa, koska sitä ei oikein ole käytetty kuvauksellisesti tukemaan tarinaa. Pelkkä kolmiuloitteinen maisena ei mielestäni puolla 3D:n käyttöä ja siksi pudotankin elokuvalta yhden pisteen. Gozilla on kuitenkin kesäelokuvaa parhaimmasta päästä.
****
______________________
The world’s most famous monster is pitted against malevolent creatures who, bolstered by humanity’s scientific arrogance, threaten our very existence.
Gozilla is monster movie masterpiece. In the middle of all destruction is a valid story to tell. Monsters have feelings and that makes them more charismatic than average movie monster. You can feel sympathy for the huge monster. They have a story to tell in middle of all effect rumble and humanity’s nothingness against natures forces is well told. Gozilla is shown as a hero whose destiny is to survive human kind. Aaron-Taylor Johnson is quite vacant as a human hero, but survives his role as a father and soldier quite well after all. 3D works, but it is quite vain because they don’t use it more cinematic. Plain 3D landscape is not enough, that is why I drop one point from five to four. After all Gozilla is a great summer movie and even I enjoyed watch it.
Olemme aina tienneet, että Spider-Manin tärkein taistelu käydään hänen sisällään: kyseessä on kamppailu Peter Parkerin arkisten velvoitteiden ja Spider-Manin valtavan vastuun välillä. Elokuvassa The Amazing Spider-Man 2 Peter Parker saa kuitenkin huomata, että hänellä on edessään eräs vieläkin suurempi taistelu.
On hienoa olla Spider-Man (Andrew Garfield). Peter Parker ei voi vastustaa sitä, miltä tuntuu kieppua pilvenpiirtäjästä toiseen, nauttia sankaruudesta ja viettää aikaa Gwenin (Emma Stone) kanssa. Spider-Manina olemisella on kuitenkin hintansa: vain Spider-Man voi suojella New Yorkia kaameilta konnilta, jotka uhkaavat kaupunkia. Kun kuvaan astuu Electro (Jamie Foxx), Peterin on kohdattava häntä itseään paljon voimakkaampi vihollinen. Ja kun hänen vanha ystävänsä Harry Osborn (Dane DeHaan) palaa kuvioihin, Peter tajuaa, että yksi asia yhdistää kaikkia hänen vihollisiaan: Oscorp.
Tässä taas tyyppillinen esimerkki elokuvasta, mikä ei miellytä kriitikoita, mutta on minun mielestäni hyvinkin viihdyttävä. Eihän tämä mikään elokuvataiteen huippu ole, mutta sarjakuvafilmatisointina ihan toimiva. Spidermanin hypyt pilvenpiirtäjien lomassa on komeaa katseltavaa ja varsinkin 3D:nä melko vuoristoratamainen kokemus. Andrew Garfield on loistava Hämiksenä, Emma Stone hoitaa roolinsa Hämiksen tyttöystävänä ihan kunnialla, traagisesta lopusta huolimatta. Sally Field on omaan tapaansa loistava. Ainoa joka ei mielestäni oikein sovi rooliin on Jamie Foxx tietokonenörttinä. Onneksi Foxx näyttelee nörttiä vain puolet elokuvasta ja digitaalisesti Electroksi muokattuna toisen puolen. Tarina on viihdyttävä ja näyttävä sarjakuvafilmatisointi ja sellaisena se pitää katsoakkin. Vaikka dialogi on välillä hämmentävän lapsellista ei siihen kannata turhaan jumiutua. Poikamainen seikkailu 3D maisemissa. Paljon popcornia ja limua, siinä kaikki mitä vaaditaan tämän elokuvan parissa viihtymiseltä. Jos jotain huonoa haluaa sanoa, niin elokuva on paisutettu jo niin massiiviseksi, että sen ylittäminen tulee jatkossa olemaan vaikea tehtävä ja edessä voi olla jo toisen kerran sarjan uudelleen buuttaus. Jo pelkästään massiivisen tuotantobudjetin (200 miljoonaa dollaria) johdosta nykyistä on jatkossa melko vaikea ylittää. Toisaalta jos elokuva tuottaa tarpeeksi hyvin elokuvateatterikierroksella, voi muutaman kymmenen miljoonan lisääminen olla mahdollista.
***1/2
_______________________
We’ve always known that Spider-Man’s most important conflict has been within himself: the struggle between the ordinary obligations of Peter Parker and the extraordinary responsibilities of Spider-Man. But in The Amazing Spider-Man 2, Peter Parker finds that his greatest battle is about to begin. It’s great to be Spider-Man (Andrew Garfield). For Peter Parker, there’s no feeling quite like swinging between skyscrapers, embracing being the hero, and spending time with Gwen (Emma Stone). But being Spider-Man comes at a price: only Spider-Man can protect his fellow New Yorkers from the formidable villains that threaten the city. With the emergence of Electro (Jamie Foxx), Peter must confront a foe far more powerful than he. And as his old friend, Harry Osborn (Dane DeHaan), returns, Peter comes to realize that all of his enemies have one thing in common: Oscorp. Directed by Marc Webb.
Once again a good example about movie that critics don’t like, but I enjoy to watch. Of course this isn’t greatest movie of history, but as a comic book filming it is very entertaining. Spider-Man’s leaps between skyscrapers are beautiful to watch especially in 3D experience is like sitting on a roller coaster. Andrew Garfield is great as a Spider-Man, Emma Stone succeed well as Spider-Man’s girl friend despite the tragical end. Sally Field is always great actress. Only Jamie Foxx don’t convince in his role as a nerd. Luckily he act nerd only half of the film and the rest of the movie he is digitally enhanced Electro. Story is entertaining and pretentious comic book adaption and that is the way it should been watch. Albeit the dialogue is quite childish at time to time it doesn’t bother too much. Lots of popcorn and enough of soda is all you need to enjoy this movie. If you want to say something bad about the movie you could say it has been inflate to so big that it will be a hard to surpass on next movie. Movies massive budget (200 million dollars) is hard to cross over. On the other hand if movie makes enough profit as theatrical release couple of more millions should not be any infeasible to approve.
Unelmien sielunmessulla (2000), The Fountainilla (2006) ja Black Swanilla (2010) itsestään yhden tämän vuosituhannen tärkeimmistä elokuvantekijöistä tehnyt Aronofsky on täysin uniikki ääni nykyohjaajien joukossa: syvästi näkemyksellinen, teknisesti häikäisevän lahjakas ja valmis valtaviin taiteellisiin riskeihin.
Kaikki tämä näkyy pelkästään positiivisesti elokuvassa, joka kertoo pohjimmiltaan tutun tarinan. Mies, Nooa (Russell Crowe), saa unessa näyn, jossa vesi peittää maailman ja tuhoaa ihmisen. Nooa pitää näkyä viestinä Jumalalta ja päättää rakentaa arkin, jolla pystyy pelastamaan perheensä ja kaksi kappaletta jokaista eläinlajia.
En ole aivan varma, mitä juuri näin. Oliko kyse raamatun tarinan tulkinnasta, vai oliko kyseessä dystopia sci-fi elokuvasta? Niin paljon tarinassa kuitenkin otettu oma vapauksia, ettei kyseessä voi olla suora tulkinta raamatun Nooasta. Se on ehkä hyväkin asia. Turha uskonnollinen tarina on voitu korvata sci-fi toiminnalla ja elokuvan voi tulkita myös tulevaisuuden dystopiaksi. Elokuvaa kuitenkin rasittaa turha paatoksellisuus ja se tuo elokuvaan turhaa uskonnollista kaikua. Musiikki ja tehosteet pauhaavat, kuin pääsiäisaamun messu Vatikaanin Pietarinkirkossa, mutta samalla Transformersista karanneet jättiläiset mäiskivät ihmisiä hengiltä kuin viimeistä päivää. Yhdistelmä on hämmentävä ja itse tarina jää vähemmälle huomiolle. 3D toimii useimmissa kohdissa hyvin, mutta niinhän se näissä tietokoneanimaatioissa pitääkin. Kaikki on niin epäuskottavaa, että ei oikein tiedä mitä lopputuloksesta ajattelisi. Russel Crowe on hyvä Nooana, mutta ei jaksa erottua digitehosteista juuri keskinkertaista paremmin. En oikein tiedä, mitä mieltä elokuvasta olisi. Välillä seuraa vaivaantuneena elokuvan yliampuvaa kuvastoa, välillä vain odottaa että alkaisi nyt se sade jo että pääsee pois teatterista. Lopputulos on yhtä kaaosta ja tarina ennalta arvattava. Keskinkertaista sci-fi viihdettä, mutta vähempi paatoksellisuus olisi riittänyt.
***
_________________
A man is chosen by his world’s creator to undertake a momentous mission to rescue the innocent before an apocalyptic flood cleanses the wicked from the world.
I am not sure what I just watched. Was it a interpretation from biblical story or was it a dystopia kind sci-fi movie? Story was so odd that it can’t be straight reading from bible’s Noah. That is maybe good for the movie. Melodramatic religion can be bypassed with sci-fi action and tell us a dystopic story about climate change and stupid human kind. But you can’t avoid religious themes when music rumbles like in eastern morning at Vatican’s St. Peter’s basilica same time when monsters from Transformers slaughter thousands of peoples. 3D works quite well but hey it is almost total CGI-movie with few people in front of green screen. Russel Crowe is a good as a Noah, but there is too much effect rumble that you almost lost his presence. It’s all chaos and predictable. Final result is medicore sci-fi action with some religious feelings.
Sata vuotta sitten kansakunnan perustajat loivat järjestelmän rauhan takaamiseksi. Ihmiset on jaettu ominaisuuksiensa perusteella viiteen eri ryhmään: Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin, Teräviin ja Sopuisiin. Jokainen testataan, jotta jokainen löytää oman paikkansa. Testin avulla tiedetään kuka kukin on ja mihin osastoon jokainen kuuluu. Loppuelämää koskeva päätös ryhmästä saattaa merkitä hyvästejä omalle perheelle ja ystäville.
Trisillä on edessään testit ja lopullinen päätös. Trisin testien tulokset osoittautuvat yllättäen epäselviksi ja hän saa kuulla, että erilaisuus on erittäin vaarallista. Häntä varoitetaan, ettei hän tule löytämään omaa ryhmää missä elää… Yksi päätös voi muuttaa elämän.
Divergent on genressään ihan kelvollinen dystopia. Jopa parempi, kuin nälkäpeli. Divergent kuitenkin kaatuu samaan ongelmaan, kuin niin monet muutkin teinidystopiat. Jotta yleisömäärät saadaan maksimoitua on elokuvan väkivalta pidettävä mahdollisimman verettömänä. Sinänsä brutaali väkivallan näyttäminen ei ole itseisarvo, mutta kun kaikki tappelut ja ammuskelut eivät pintapuolisin aiheuta suurempia vaurioita on sen jatkuva rummuttaminen elokuvassa turhauttavaa. Tulee aina mieleen, miten huonoja ampujia kaikki elokuvassa ovat, kun ketään ei oikeasti osu. Ymmärrän, että elokuva on suunnattu nuoremmalle teiniyleisölle, mutta muutaman vuoden kun hilaisi ylös ikärajaa, saisi elokuvan tarinasta vaikuttavamman. Lisäksi elokuva saattaisi puhutella myös vanhempaa yleisöä. Nyt tästä jää mieleen vain Twilightin kaltainen teindraama Nälkäpelillä höystettynä. Tarina sinänsä on ihan kutkuttava, mutta elokuva laahaa turhan laiskasti eteenpäin. Juuri, kun alkaa tapahtua onkin elokuva jo loppuvaiheessa ja jatkoa saadaan odotella ainakin seuraava vuosi. Ehkä tarinaa olisi kannattanut hieman tiivistää ja trilogia olisi voitu tiivistää kahteen elokuvaan. Mutta kun studioitten pitää tehdä nämä tarinat dollarin kuvat silmissä. Ihmiset pitää rahastaa mahdollisimman monilla elokuvilla. Tästä kuitenkin melkein väistämättä seuraa, että trilogian toinen tarina on eräänlainen välitarina, joka lässähtää kuin pannukakku. Trishin ja Neljän välinen kemia loistaa poissaolollaan, mutta onhan Neljä onneksi kuitenkin katsomisen arvoinen komistus. Vähän keskitasoa parempi teinidystopia, joka olisi voinut toimia paremmin 3D formaatissa.
***
_________________________
Set in a futuristic dystopia where society is divided into five factions that each represent a different virtue, teenagers have to decide if they want to stay in their faction or switch to another – for the rest of their lives. Tris Prior makes a choice that surprises everyone. Then Tris and her fellow faction-members have to live through a highly competitive initiation process to live out the choice they have made. They must undergo extreme physical and intense psychological tests, that transform them all. But Tris has a secret that she is Divergent, which means she doesn’t fit into any one group. If anyone knew, it would mean a certain death. As she discovers a growing conflict that threatens to unravel her seemingly perfect society, this secret might help her save the people she loves… or it might destroy her.
Divergent is valid movie it own genre. Maybe even better than Hunger Games. Divergent thou have same problems than many other movies at the same genre. To maximize the profit movie violent must keep mild. If they would go to PG-15 instead of PG-13 they might get more depth to the movie. Also it might get more adult audience to watch it. Now this feels like Twilight meets Hunger Games. Story itself is quite fascinating, but it is too dragging. When something finally starts to happening movie comes to its end and you have to wait for sequel at least a year. Maybe two movies instead of three might work better. But the studios won’t think viewers as much as they think profit. The problem here is that the second movie will be just a middle story to tell and you have to wait the third movie to see how the story will end. Chemistry between Tris and Four be conspicuously absent, but luckily Four is worth to watch; ) This movie is little bit better than average on its genre, but it might work better in 3D format.
Marvelin The Avengers -elokuvassa nähtyjen New Yorkin mullistavien tapahtumien jälkeen Steve Rogers eli Captain America lähtee viettämään hiljaiseloa maan pääkaupunkiin Washingtoniin, missä hän yrittää totuttautua nykymaailman elämänmenoon.
Kun hänen S.H.I.E.L.D. -kollegansa kimppuun hyökätään, Steve tempautuu mukaan tapahtumasarjaan, missä vaakalaudalla on koko maailman kohtalo. Taistelussa häntä vaientamaan lähetettyjä joukkoja vastaan Captain America yhdistää voimansa Natasha Romanoffin eli Black Widown kanssa ja yhdessä he yrittävät paljastaa yhä laajemmalle lonkeronsa ulottavan salaliiton.
Kun pirullisen juonen koko laajuus paljastuu, Captain America ja Black Widow värväävät avukseen uuden liittolaisen, Falconin. Pian kolmikko saa kaikkien tyrmistykseksi vastaansa todella mahtavan vihollisen, joka tunnetaan nimellä Winter Soldier.
Kapteeni Amerikka alkaa vähitellen yltämään Iron manin kaltaiseksi elokuvasarjaksi Marvel perheessä. Marvel studioiden tuotannot ovat häpeilemättömän yleisöä kosiskelevia toimintarymistelyitä, eikä niitä muunlaisina kannata ottaakkaan. Onneksi en ole alkuperäisten sarjakuvien ystävä, niin voin hyvillä mielillä heittäytyä näihin rymistelyihin muusta välittämättä. 3D ei oikein hyvin tuo mitään lisää tässä elokuvassa, mutta komeat toimintasankarit ja mahtavat tehosteet toimivat hyvin silmäkarkkina. Jos kaipaat hyvää toimintaa huumorilla höystettynä Kapteeni Amerikka on juuri sinulle tarkoitettua viihdettä. Elokuvallistä elämystä on turha lähteä hakemaan ja tosikoiden on parempi jättäytä kotiin.
****
_________________________
Steve Rogers struggles to embrace his role in the modern world and battles a new threat from old history: the Soviet agent known as the Winter Soldier.
Captain America starts to be almost as entertaining as Iron Man at Marvel family. Marvel productions are shameless courtship for audience in these effect rumble movies, but that is what they are made for, nothing more or less. Luckily I am not a big fan of these comic books, so I can easily enjoy these movies. 3D doesn’t bring much to this movie, but handsome heroes and great effects make these movies enjoyable and offer enough eye candy for audience. If you can enjoy lots of effect rumble an action, this movie is for you. If you are looking great cinematic experience it is better to stay home.
George Clooneyn ohjaama tositapahtumiin perustuva trilleri The Monuments Men kertoo historian suurimmasta aarrejahdista toisen maailmansodan aikaan.
Trillerin keskiössä on epätavallinen sotilasyksikkö, jonka Franklin D. Roosevelt määräsi Saksaan pelastamaan taideaarteita natsivarkaiden käsistä ja palauttamaan ne oikeille omistajilleen. Nämä miehet tunnetaan nimellä The Monuments Men. He panivat henkensä peliin suojellakseen ihmiskunnan suurimpia saavutuksia, vaikka tehtävä vaikutti mahdottomalta: taideteokset olivat vihollislinjojen takana ja Saksan armeija oli määrätty tuhoamaan ne, koska Kolmas valtakunta oli romahtamaisillaan. Miten tämä ryhmä – seitsemän museonjohtajaa, kuraattoria ja taidehistorioitsijaa, jotka tunsivat Michelangelon paremmin kuin M1 Garand -kiväärin – voisi mitenkään selviytyä mahdottomasta tehtävästään, ennen kuin tuhannen vuoden takainen kulttuuriperintö tuhoutuu?
The Monuments Men on mukavan erilainen sotaleffa. Vaikka sekin näyttää rintamalle joutuvien miehien koettelumukset ja kärsimykset, niin tällä kertaa hahmoihin samaistuu helposti, heille hurraa ja katsoja on helposti hyvien puolella. Saksalaiset esitetään joukon tulkkia lukuun ottamatta yksiulotteisina, äärimmäisinä pahiksina. Keski-ikäiset taideasiantuntijat koheltamassa rintamalla on hauskaa katsottavaa, mutta leffa hyppii vähän liian nopeasti synkän draaman ja kevyen komedian välillä. Sen suurin ongelma onkin leikkaus ja omituinen rytmitys. The Monuments Men liikkuu kummallisen epäloogisesti hahmosta ja paikasta toiseen, aivan kuin tapahtumat esitettäisiin väärässä järjestyksessä. Tuntuu siltä että kyseessä on moka, eikä tietoinen ratkaisu, vaikka leikkaus on varmasti tarkkaan harkittu. Ihan viihdyttävä paketti. kaikista huonoista puolista huolimatta. Aihetta olisi voinut ehkä lähestyä hieman vakavammaltakin kantilta, mutta mukavan aikuinen elokuva siitä huolimatta.
***
_____________________ Based on the true story of the greatest treasure hunt in history, The Monuments Men is an action drama focusing on an unlikely World War II platoon, tasked by FDR with going into Germany to rescue artistic masterpieces from Nazi thieves and returning them to their rightful owners. It would be an impossible mission: with the art trapped behind enemy lines, and with the German army under orders to destroy everything as the Reich fell, how could these guys – seven museum directors, curators, and art historians, all more familiar with Michelangelo than the M-1 – possibly hope to succeed? But as the Monuments Men, as they were called, found themselves in a race against time to avoid the destruction of 1000 years of culture, they would risk their lives to protect and defend mankind’s greatest achievements. From director George Clooney, the film stars George Clooney, Matt Damon, Bill Murray, John Goodman, Jean Dujardin, Bob Balaban, Hugh Bonneville, and Cate Blanchett.
The Monuments Men is nicely different war movie. Even it shows all the suffering of men at war zone, it is nice to see how easily you identify for characters. Germans are shown very plain and lame, as extremely bad guys. Middle aged art specialist fiddles at battlefront is fun to watch, even the movie jumps between comedy and dark drama too fast at time to time. Biggest problem of the movie is it’s editing and illogical timing. The Monuments men jumps oddly from character to another, like the story has put together at the wrong order. If might had been thought very carefully, but somehow it feels illogical. You could approach important story strongly and more grievously, but after all movie is quite fun and adult.
Eletään vuotta 2028 ja monikansallinen mahtiyhtiö OmniCorp hallitsee suvereenisti robottiteknologian alaa. Sen robotteja on jo pitkään käytetty sotilastehtävissä ympäri maailmaa – ja OmniCorp on tietysti tehnyt niillä muhkean tilin. Sopivan tilaisuuden tullen yhtiö tahtoo lanseerata kiistellyn tekniikkansa myös kotimaan markkinoille. Niinpä kun Alex Murphy (Joel Kinnaman) – mallikelpoinen aviomies, isä ja poliisi, joka tekee parhaansa kitkeäkseen rikoksen ja korruption Detroitista – loukkaantuu vakavasti työtehtävissä, OmniCorp haluaa ryhtyä tekniikkansa avulla rakentamaan lainvartijaa, joka on puoliksi ihminen, puoliksi robotti. OmniCorp visioi, että kun jokaisessa kaupungissa on oma RoboCop, firman pankkitili on jälleen monia miljardeja lihavampi. Yhtä asiaa yhtiö ei kuitenkaan osaa ottaa huomioon: koneen sisällä on nimittäin edelleen ihminen, joka tahtoo, että oikeus toteutuu.
Robocopin uusintaversiota ei kannata lähteä vertaamaan alkuperäiseen Paul Verhoevenin elokuvaan. Kannatta lähteä avoimin mielin katsomaan, millainen sci-fi seikkailu uusi Robocop on. Jos lähtee liikaa vertaamaan alkuperäiseen elokuvaan pettyy varmasti. Jos taas uskaltaa olla avoin ja katsoa tämä elokuva nuorille teineille suunnattuna sci-fi elokuvana, niin silloin elokuva toimii melko mukavasti. Itse ainakin olin iloisesti yllättynyt elokuvan viihdyttävyydestä. Elokuvan suurimpia ongelmia on henkilöhahmojen toimimattomuus, ei niinkään itse toiminta. Elokuva on toiminnallisesti näyttävää viihdettä ja melko verettömänä se toimii myös nuoremmillekkin katsojille. Huonoa elokuvassa on se, ettei oikein pysty samaistumaan mihinkään roolihahmoon ja siksi elokuvan jännitteet jäävät melko valjuiksi. Omnicorpista ei saada tehtyä tarpeeksi rahanhimoista yritystä, jotta sitä voisi inhota, eikä Kinnemanin esittämä Robocop/ Alex Murrphy saa omaa ristiriitaansa kaivettua tarpeeksi pinnalle. Hyvänä esimerkkinä käy kohtaus, jossa Alexin oma tahto- ja tunnetila säädetään pois ja ohjataan Robocopia enemmän tunteettomaksi koneeksi. Katsoja melkein toivoo, ettei omia tunteita enää nostettaisikaan pinnalle, vaan jätettäisiin Alex toimimaan ilman omia tunteita. Täysin robottina, vaikka tekijöillä on varmaankin ollut juuri päinvastainen tarkoitus. Jäljelle jää vain melko kevyt sci-fi toiminta elokuva. Tästä syystä ei kannata verrata elokuvaa alkuperäiseen, jonka yhteiskuntakritiikki oli suorastaan viiltävää. Myös alkuperäisen elokuvan väkivalta on laimennettu K-12 elokuvalle sopivaksi. Väkivallan puuttuminen ei välttämättä ole ongelma, koska nyt elokuva on selkeästi suunnattu myös nuoremmalle katsojakunnalle. Jos voit katsoa uuden version Robocopista, ilman vertaamista alkuperäiseen, niin silloin elokuva toimii keskiverto hyvin sci-fi toimintana. Jos taas haluat verrata elokuvan onnistumista alkuperäiseen, kannattanee jättää elokuva katsomatta.
***
____________________________
In RoboCop, the year is 2028 and multinational conglomerate OmniCorp is at the center of robot technology. Overseas, their drones have been used by the military for years – and it’s meant billions for OmniCorp’s bottom line. Now OmniCorp wants to bring their controversial technology to the home front, and they see a golden opportunity to do it. When Alex Murphy (Joel Kinnaman) – a loving husband, father and good cop doing his best to stem the tide of crime and corruption in Detroit – is critically injured in the line of duty, OmniCorp sees their chance for a part-man, part-robot police officer. OmniCorp envisions a RoboCop in every city and even more billions for their shareholders, but they never counted on one thing: there is still a man inside the machine pursuing justice.
Robocop latest version is not worth to go to compare to the original Paul Verhoeven film. You should go with an open mind and see what kind of a sci-fi adventure is a new Robocop . If you leave too much to compare to the original movie will be disappointed for sure. If, however, the courage to be open and have a look at this film for young teenagers directed sci-fi film , then the film works quite nicely . In fact, at least I was pleasantly surprised by the movie. The biggest problems is the failure to act of the characters , rather than the action itself. The film is functionally quite spectacular entertainment and unbloody it also works to younger viewers. Bad in the movie is the fact that it can not really empathize with any character role in the film and, therefore, tensions will remain quite lame . Omnicorp does not get enough of the love of money made by the company so that it could detest , and Kinneman’s presented by Robocop / Alex Murrphy get their own conflict between his dig enough emotions on the surface . A good example is the scene where Alex’s own mind and emotional states away and is controlled by RoboCop more insensitive machine. The viewer almost hopes that his feelings are no longer being raised on the surface , but Alex would be left to operate without his own feelings. Fully robot , even if the movie makers have probably been just the opposite purpose . All that remains is quite light sci-fi action film . For this reason, should not be compared to the original film , which was strong of social critique. Also, the original movie violence is diluted PG-13 movie to fit . Absence of violence is not necessarily a problem, because now the film is clearly aimed at the younger audience base. If you look at the new version of Robocop , without a comparison to the original , then the film works quite well as sci-fi action movie. If you want to compare it to original movie , it’s better that you don’t watch this movie.
Tom Clancyn luomiin romaanihahmoihin perustuvassa toimintatrillerissä Afganistanin sodan veteraani Jack Ryan (Chris Pine) rekrytoidaan CIA:n palvelukseen ja hän alkaa viettää hiljaista kaksoiselämää työskennellen peitetehtävissä Wall Streetilla. Ryan tulee kuitenkin heitetyksi suoraan toiminnan ytimeen, kun hän pääsee selville massiivisesta terrorijuonesta, joka on kehitteillä Moskovassa.
Ystävilleen ja läheisilleen Ryan on kuin kuka tahansa New Yorkin finanssikeskuksen työntekijöistä, mutta todellisuudessa hänet on pestattu CIA-analyytikoksi jo vuosia sitten. Hänet otettiin mukaan tohtorintutkinnon suorittaneena älykkönä, joka hallitsee globaalit markkinat. Kun Ryan saa yllättäen selville tarkasti suunnitellun juonen, jonka tarkoituksena on kaataa Yhdysvaltojen talous ja luoda maailmanlaajuinen kaaos, hän onkin yhtäkkiä ainoa, joka voi pysäyttää terroristit. Ryanista tulee täysin operatiivinen, ja hän joutuu keskelle epäilysten, petosten ja tappajien maailmaa. Tasapainotellessaan CIA-kontaktinsa Harperin (Oscar®-voittaja Kevin Costner), täysin pimennossa pidetyn morsiamensa Cathyn (Keira Knightley) sekä mahtavan venäläisen oligarkin (Kenneth Branagh) välissä, Ryan joutuu kohtaamaan uuden todellisuuden, jossa kehenkään ei voi luottaa. Kun miljoonien ihmisten kohtalo on hänen varassaan, Ryanin on oltava koko ajan askeleen edellä muita.
Jack Ryan: Shadow Recruit on viihdyttävä action paketti. Elokuvallisesti teos ei tarjoa mitään uutta, vain yhdistelmän James Bondia ja Mission Impossiblea. Mutta elokuva kannattaa katsoa viihteenä, sellaisena se toimii ja pitää mielenkiinnon yllä alkumetreiltä tiukkaan loppuun asti. Elokuvan tarinankerronta on sujuvaa ja elokuva on aikataulutettu erinomaisesti. Branagh on ohjaajana tehnyt laadukkaita Shakespeare-filmatisointeja ja pari vuotta sitten ilmestyneellä Thor-elokuvalla hän osoitti hallitsevansa myös toimintaseikkailun tuotannon. Elokuvan roolitus on onnistunut ja tarina tuo mieleen vahvasti vanhemmat Bond elokuvat ja kylmän sodan aikakauden. Loistavaa viihdettä, vaikka ei tarjoakkaan paljon mitään uutta.
****
____________________ Jack Ryan, as a young covert CIA analyst, uncovers a Russian plot to crash the U.S. economy with a terrorist attack.
Jack Ryan: Shadow Recruit is an entertaining action package. Cinematically movie does not offer anything new, just a combination of James Bond and Mission Impossible. But the film is worth to watch as entertainment.. Movie storytelling is smooth and the film is scheduled excellent. Branagh is the director made of high-quality Shakespeare filmatizations and a couple of years ago produced a Thor film, he showed command of the action-adventure production. Casting the film is successful and brings to mind the story of older Bond movies and the Cold War era. Great entertainment, even there is nothing new.
